Runoja

Muistan synnyinsijat omat,
kaukaisessa Karjalassa,
Kalevalan kankahilla,
laulun laajoilla saloilla.

Kasvoin Saarenpään kylässä,
Roukkulajärven rannalla,
kalaveden katvehessa.

Kuljin kukkana kujilla,
kanervikkokankahilla,
pellavapäänä pientarilla,
mesimarjana mättähillä,
Luojan suuressa suvessa,
Kaikkivallan vainiolla,
oman tuaton tanhuvilla,
emon armahan asunnoissa,
oman kodin orren alla.

Elettihin ennenmuinoin,
toisenlaisissa oloissa,
kaukaisessa salokylässä,
syvillä synnyinsijoilla.

Toiset toimet oli meillä,
ajattelut aamuin illoin.

Oli armaat asuinsijat,
oli omat elon tilat,
talven tuiskut tuivertavat,
kesän vihmat virvoittavat.

Olin silloin lailla lapsen,
vailla huolta huomisesta,
tuosta päivästä pahasta,
ajanlaskun aatteloista.

Sydän silloin ilosta lauloi,
elosta emon kotona.

Mutta tuli päivä paha,
ehätti elämän murhe.
Lapsen mielen suru sorti.
tuatto sotahan läksi.

Syntyi meille uusi taimen,
muamon helmaan heiveröinen,
Taina-tyttö sinä yönä,
jolloin tuatto uksen sulki.

Kului päivä, vieri viikko.
Sota riehui, tuska raastoi:
Jospa pyhä Taivahainen,
varjelisi taattoamme.

Koitti ahdas aika meille,
elomme toiseksi muuttui.
Vaikka päivä paistoi niin kuin ennen,
pelko mieleen usein hiipi illoin.

Rajat rauhattomaksi muuttui,
öiset unet peloksi vaihtui.
Jospa Luoja antaisi rauhan ajat,
rukoukseen uupui lapsen sydän.

Tuli lähtö tuaton tanhuvilta,
oman kodin orren alta.
Alkoi pakomatka talviyönä
Uudenvuoden vaihtuessa,
vierahan maan veräjille.
tuntemattoman tupahan

Sukset jalkahan sujahti
paukkuvassa pakkasessa.
Hepo hiljaa hirnahteli,
reki liikkeelle lipusi
tähtitaivaan tuikkehessa.
Matka alkoi apein mielin.

Tuatto aatoksissa ajavi,
muamo reen perässä istuvi.
Kolme pientä pikkaraista
emon poveen painautuvi.

Jäi tuaton tanhuvat taakse,
pirtti armas autioksi,
lehmät, lampaat, kaši karsinalle,
kaikki armahat elonsijat.

Hiljaa siinä hiihdellessä
reenperässä matkattiin,
Ville veikko vierelläni,
vasta kymmenen kynnyksellä.

"Kuule Luoja taivahinen,
ilmojen ikijumala.
Onko voimat maahiset
päässeet irti valloilleen?"

Matka matona mateli,
jono virtana juontuvi,
rajaa kohden kolonna,
pakolaisten pakotiellä.